Kalle Kaikesta voi kiistellä, kriittisestikkin mutta kohteliaasti ja toisen ajatusta kunnioittaen.

Sota, köyhyys, koulutus, nälkä.

Aloitan tuosta sodasta; minulla siihen on kosketuspintaa, isäni oli kolmen sodan veteraani; ei tosin puhunut koskaan sotakokemuksistaan, paitsi kun koolla oli hänen työntekijöitään; oman komppaniansa miehiä istuksimassa iltaa meillä. Silloin todella sotajutut "lensivät" ja me pojankoltiaiset kuuntelimme

Sittemmin tein työuran ammattisotilaana, kouluttajana...jne. Sota tietenkin tuli tutkituksi monin puolin.

Nyt olemme eläneet rauhan vuosia liki 70-vuotta. Kuitenkin nykyisin ei voi olla tuntematta sitä, että nykyinen "puolustusministerimme" ajaisi pelkästään Suomen puolustamista. Ei, pitäisi saada suomalaisia kansaivälisiin konflikteihin, sotimaan. En osaa ymmärtää.

Köyhyys; ken on syntynyt ns "kultalusikka suussa" ei ymmärrä mitään köyhyydestä (aineellinen köyhyys). Historiamme tuntee moniakin ajanjaksoja, jolloin tavallista kansaa kuritti köyhyys. Matkailijan kannattaisi joskus tutustua vanhoihin kirkkoihin ja niiden hautausmaihin.

Koulutus; minun aikanani 50-60-lukujen taite. Kansakoulun jälkeen/osin sen sisälläkin oli oppikouluun meno; oppikoulu/lukio, maksullisia molemmat, onneksi kuitenkin ns vapaaoppilasjärjestelmä.

Ei ollut mitään opintotukijärjestelmää/opintolainoja. Itse sait ongelmasi hoitaa.

Onnekseni ajauduin työpaikalle, jossa palkkaan kuuluivat myöskin opinnot.

Sitä vastoin pikkuveljeni kustansi opintonsa bisnestajullaan. Urakoivat kesälomien aikaan parin kaverinsa kanssa erään ison tuotantolaitoksen vartijan työt. Normaalisti siihen olisi tarvittu seitsemän vartijaa; pojat kolme, hoitivat työt keskenään.

Nälkä; henkiö, joka ei ole koskaan kokenut nälkää, keskittyy vain ja ainoastaan gourmet-aterioihin. Tavan tallaaja, joihin itsenikin luen, vaikka oli töitä, palkka oli pieni, joskin varma.

Joskus, ollessani yhden lapsen perhe; rahat olivat niinkin tiukalla, että tilipäivän alla rahaa riitti ainoastaan parikymmensenttiseen halpamakkaraan ja siitä tehtiin kastike, perunoita ja voita sentään oli jonkin verran, juomaksi oli vettä.

Nykyisellään, aina kun laittelen ruokaa, nämä ajat aina tulevat mieleeni. Arvostus ruokaan on minulle ylivoimainen.

Lopputulemaksi sanoisin me elämme todella hienossa yhteikunnassa; kukaan ei kuole nälkään, terveydenhoito on kaikkien saatavilla, yhteikunnan huono-osaisitakin huolehditaan...sanoisin ainakin välttävästi.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat