*

Kalle Kaikesta voi kiistellä, kriittisestikkin mutta kohteliaasti ja toisen ajatusta kunnioittaen.

Maallemuuto.

Kuinka trendikäs aihe olikaan kaiken maailaman julkkiksille tämä aihe. Monikohan ihan oikeasti jäi maalle?

Minä muutin kolmekymmentä vuotta sitten Katajanokalta Tammelan Myllykylään, ostin vanhan osuuskaupan ja asetuin asumaan. Hehtaarin tontti, asunto 120 neliömetriä plus 100 neliötä varastoa. Mielestäni oikein hyvä asetelma.

Ei täälläpalveluja ole mutta 5km:n päässä kirjasto, kauppoja, apteekki, kapakka, mitä muuta tarvitsen, paitsi kapakka.

Kalastelen, varasto riittää kaupankäyntini tarpeisiin. Mtä muuta ihminen tarvitsee? Niin jaa joo, onhan minulla toistakymmentä maatiaiskanaa, saman verran vistikyykyjä ja yksi koira; siinä pihaelämä.

Mielstäni maaseudun olojen valittamisessa ollaa menty liian pitkälle. Minä olen edelleenkin erittäin tyytyväinen.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En tiedä millaisesta asunnosta Katajanokalta muutit, mutta vaikkapa 1800-1900 lukujen vaihteessa valmistuneen jugendlinnan korkeasta ja avarasta lukaalista merinäkymin kivenheiton päässä Kauppatorilta ei varmaan moni aivan ensimmäiseksi olisi vaihtamassa Tammelan osuuskauppaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, minäpä muutin Katajanokan (vankilan vierestä) lähes parhaimmalta paikalta tänne Tammelaan. Merinäköalaa toki riitti. Rauhallistakin (silloin) oli. Venevalkama sadan metrin päässä, siellä viihdyin...mutta. Ikäni pääosin maaseudulla eläneenä; sinne oli kaipuu. Sinne päädyin ja katunut en ole. Nytkin katselen kanoja tuossa pihallani; oikeita vapaita kanoja, aina en edes tiedä missä kulloinkin ovat mutta kun huutelen ruokaa tuodessani, aina jostain esiin tulevat. Kalastusoikeus minulla on yhdeksään järveen, siis riittävästi, lähin naapuri tuolla yli viidensadan metrin päässä. Mikäs täällä on eläessä.
Luontoon ei tarvitse lähteä, se alkaa tuosta pihapiiristä, sieni- ja marjamaat samoin. Mitäpä muuta voisi haluta.

Käyttäjän JukkaLaulajainen kuva
Jukka Laulajainen

Itsekin juuri muutin korpeen. lähin naapuri 200 metrin pääässä ja kilsan säteellä ehkä 6 taloutta. toiset tykkää ihmisten vilinästä ja suurkaupungeista, toiset omasta rauhasta. meitä on moneksi. Muutto johonkin pk-seudulle? ennemmin laavu metässä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllähän se tämä maalaiselämä laadultaan voittaa kerrostaloelämän.Täällä on ikään kuin kukkaronsa herra; Helsingissä kun alaoven suljit, alkoi kaikki maksamaan. Marjat. sienet, villiyrtit saan tuolta kävelymatkan päästä, siis ei paljon kustannuksia. Lähimpään kauppaan on matkaa n 6,5km, siis joka päivä ei kauppaan viitsi lähteä eikä aina kerkiäkkään. Harrastamaan ei täällä ole mitään tarvetta,talon pihatyöt ja polttopuuhommat mm työllistävät kyllä tarpeeksi, ilman harrastuksiakin. Toki on myönnettävä, että täällä pitää olla parikin autoa, mönkijä varusteineen (venetrailerin kuljetus mm, raivaus- ja moottorisahat, yms työkalua.
Joku viisas sanoi joskus maallemuutosta; elintaso laski mutta elämän laatu nousi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Maalla asumisessa on omat positiiviset puolensa ja samoin kaupungin keskusta-alueella tai Helsingin kohdalla voitaisiin sanoa kantakaupungissa. Sen sijaan lähiökerrostaloasumisessa on taitavasti yhdistetty sekä maalaiselämän että kaupunkielämän huonot puolet.

Suomessa on melko paljon maaseutuelämän preferoijia, kuten tämänkin blogin kohdalla on havaittavissa, mutta Keski-Euroopan maista tai vaikkapa Japanista sellaisia ei juurikaan löydy. Jopa maatalousharjoittajat Saksassa asuvat kylissä tai lähellä kylien palveluita eikä naapureihin milloinkaan ole kovin pitkää matkaa. Japanilaiset puolestaan pitäisivät hyvin ahdistavana ajatusta siitä, että lähinaapureita ei olisi ollenkaan. Naapurit ovat sikäläisessä kulttuurissa erittäin tärkeä osa elämää.

Toimituksen poiminnat